Tervemenoa kesälaitumille

Kohti elonkorjuuta

Kevät herättää kesän. Luonto puhkuu intoa, ravistaa unenrippeet silmistään ja ryhtyy viheriöimään kaikellaan innollaan ja voimallaan. Se jyrää talvituoksut yläilmoihin oman parfyyminsa tieltä. Sen tuoksu – hmm - aivan kuin kokonaan kokematon, uusi. Ja onkin! Se on erilainen kuin viimevuonna. Joka vuosi se yllättää ja herättää mielen. Kesä, se on edessä. Onki, olkihattu ja heinänkorsi. Riippumatto, kirja ja ajaton oleminen. Kohti kesää ilolla, avoimin käsivarsin. Anna se, mitä antaa voit. Kaikesta iloinen!

Ja juuri nyt kun tämän kirjoitan, on ristiriita suuri. Lukuvuosi päättyy ja koulu vaipuu kesäuneen. Tuoksu tulee ilmastointilaitteista, ei niistä ihmisistä käytävillä. Ääni – ei iloa, ei puheen pulinaa. Vain kevyt hurina, joka tuo sen saman kesäntuoksun tyhjille käytäville. Luonto herää, mutta koulu nukahtaa herätäkseen yhdessä päivässä täyteen elämään elonkorjuun aikaan. Antaa koulun vaipua. Se tarvitsee unensa. Toukokuussa väsymyksen aistii, sen kuulee ja näkee. Intensiivinen oppiminen, opettaminen kuluttaa paljon. Hetken aivojen täytyy saada olla jouten, että ne virittäytyisivät parhaimpaansa taas uuden kauden aikana.

Ovet on taas kiva sulkea lukuvuoden päättymisen merkiksi. Työtä on tehty paljon ja sen tekemisessä on onnistuttu hyvin. Yhteiskoulu ja F.E. Sillanpään lukio ovat myötäkierteessä. Se näkyy monella tavalla ja siihen on vaikuttanut moni asia. Kouluyhteisö on valinnut linjansa ja päämäärää kohti on kuljettu määrätietoisesti vuosien ajan. Määräävä tavoite on ollut toimia laadukkaasti kaikilla oppimisen osa-alueilla molemmilla kouluasteilla.

Yläkoulun kouluvuosi on ollut oman työhistoriani rauhallisin. Työrauhan, konfliktien vähyyden merkitys on suuri sekä oppimiselle että viihtyisyydelle. Se antaa mahdollisuuden narun löysäämiseen, joka osaltaan lisää luottamusta murrosikäisten ja aikuisten välillä. Nämä talossa olleet ikäluokat ovat auttaneet tulevia sukupolvia, helpottaneet heidän tietotaivallustaan kohti aikuisuutta. He ovat luoneet koulukulttuuria – Yhteiskoululaista koulukulttuuria, josta Hämeenkyrössä voidaan olla ylpeitä.

Taakse katsominen tuo mieleen tukun ylpeyden aiheita. Muste loppuu, jos kaikki pitäisi esiin nostaa, mutta ehkä pari isoa kuitenkin. Hämeenkyrön Lions Clubin Presidentti Kari Järvelin vieraili luonani keväällä 2012 kysymässä oppilaiden halukkuutta osallistua vanhustyöhön. Ja sitähän tietysti löytyi. Haapalan Susannan ja Uusiniityn Annan luokkien oppilaat ovat koko lukuvuoden mittaisen ajan vierailleet Hämeenkyröläisissä vanhusten palvelutaloissa. Oppilaat ovat tuottaneet iloa vanhuksille seurustelemalla ja ulkoilemalla heidän kanssaan, lukemalla heille ja yksinkertaisesti olemalla läsnä heidän arjessaan. Mukana aika ajoin on ollut myös musiikin lehtori Johanna Vihma-Kyyrösen musisoijat tarjoamassa mielen ravintoa.

Yhteiskoulussa on draivi päällä nykyaikaisen opetusteknologian käyttöön ottamisessa. Monet ovat olleet aktiivisia, mutta erityisen ylpeä olen äidinkielen opettajien työpanoksesta tällä saralla. Anna Uusniitty, Maarit Kivistö ja Johanna Helminen kulkevat kohti oppikirjatonta tulevaisuutta blogeineen, verkkolehtineen, äikkäverkkoineen ja huoltoasemineen. Näitä kelpaa ulkopuolistenkin käydä tsekkaamassa. Linkki löytyy koulun kotisivuilta! Äidinkielen opettajat olivatkin esittelemässä toimintaansa Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa – messuilla (http://www.itk.fi/2013/) ja hyvää palautettahan siitä tuli.

Lukiossa ei paljon huilata. Kolmenvuoden kierto pitää sisällään vähintään 75 kurssin läpikahlaamisen ja valtavan tietotulvan sisäistämisen. Lukuvuoden aikana on paljon puhuttu kolmen vuoden kuluttua muuttuvasta ylioppilaskirjoituksesta. Voimme olla tyytyväisiä siihen, että olemme olleet aktiivisia juuri niillä rintamilla, joissa on kahlattu tulevien ylioppilaskirjoituskäytäntöjen suuntaan. Olemme esivalmiudessa, mutta tietäen, että matkaa on vielä edessä. Ylioppilaskirjoitusten muuttuminen sähköiseksi kuulostaa pieneltä, vähäiseltä asialta. Mutta kun asiaa pohtii tarkemmin, saattaa muutos olla mullistava. Jos opiskelija saa käyttää kokeessa omaa tietokonettaan niillä sisällöillä, mitä sinne vuosien varrella on kertynyt, siirtyy tietäminen soveltamiseksi. Ennen ja vieläkin omien muistiinpanojen käyttäminen kokeessa tuomittaisiin lunttaamiseksi. Saattaa hyvinkin olla, että niin ei ole enää tulevaisuudessa – ei ainakaan kaikissa aineissa.

Opettajat ovat olleet aktiivisia omalla opintaipaleellaan valmistautuessaan tulevaisuuden tietoteknisiin haasteisiin. PAOK-hanke on ollut tukenamme tällä tiellä jo neljän vuoden ajan. Koulun sisällä suuren roolin kollegojensa auttamisessa ja kouluttamisessa interaktiivisen opetusteknologian hyödyntäjiksi ovat ottaneet Salosen Taina ja Laaksosen Jaakko. Heille, ja muille aktiiveille suuri kiitos!

Myös lukion oppilaskunnan hallitus Salosen Tainan johdolla on ollut vanhustyössä täysillä mukana. Sellaista viisautta, mitä oppikirjoista ei ole mahdollista saada, on saatu tekemällä ja jälkiä jättämällä. Vanhustyön tekeminen kertoo paljon tekijöistään ja myös opiskelijoidemme hyvästä yhteishengestä.

Kesän kynnyksellä kulkeminen tuo iloa, mutta liittyy siihen aina myös haikeutta. Suuri joukko nuoria lähtee uusiin maisemiin. Uudet tuulet puhaltavat myös Kuvataiteen lehtori Annukka Raipalan elämässä. Vapaus koittaa toukokuun jälkeen, vapaus tehdä kaikki ratkaisut itsenäisesti. Voi harrastaa juuri niitä asioita joita itse haluaa omien aikataulujen mukaan. Kiitos kaikista näistä vuosista Annukka ja parhaita eläkepäiviä!

Vielä lopuksi haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette kanssamme tehneet yhteistyötä tämän lukuvuoden ajan. Myös teillä on ollut suuri merkitys lukuvuotemme onnistumiselle!

YLIOPPILASTUTKINTO KEHITTYY - OLETKO VALMIS?

YTL ja Suomen rehtorit järjestivät 17.1. perinteisen koulutustilaisuuden Tampereella Sammon keskuslukiossa. Viesti ei ollut perinteinen. Vihdoin vesi on lähtenyt virtaamaan. Olen monessa aiemmassa vastaavassa koulutustilaisuudessa ollut hieman ahdistunut. Ei sillä, etteivätkö kouluttajat olisi olleet hyviä, päinvastoin, huippuosaajia siellä on aina ollut. Ilmapiiri ja viestit ovat aiemmin olleet kovin jälkijättöisiä ja mieluummin taaksepäin katsovia. Vihdoin katse on käännetty tulevaisuuteen ja ylioppilastutkintoa on alettu kehittää paremmin nyky-yhteiskuntaan sopivaksi.

Vauhti on kova, tulevat muutokset suuria ja niitä on paljon. Yksi suurista muutoksista liittyy yleissivistyksen mittaamiseen. Lukiokoulutuksen keskeisin tehtävä ja koko arvoperusta liittyy yleissivistävän koulutuksen tarjoamiseen. Mutta mitataanko sitä? Vai tarjoaako tutkinto lukiolaiselle mahdollisuuden taktikointiin, helppojen aineiden valitsemiseen ylioppilastutkinnossa. Ylioppilastutkintoon on tulossa uusi koe, joka mittaa yleissivistystä sekä tiedon käsittelyn ja pätevyyden arvioinnin taitoja. On puhuttu, että äidinkielen ja kirjallisuuden toisesta kokeesta ollaan muokkaamassa tämän tyyppistä koetta. Itse veikkaan, että koe tulee saamaan uuden nimen itselleen, eikä siis enää puhuttaisi äidinkielen ja kirjallisuuden toisena kokeena.

Toinen suuri muutos tullee tapahtumaan pakollisten ja valinnaisten kirjoitettavien aineiden suhteessa. Osviitat osoittaisivat, että olemme matkalla kohti tutkintoa, jossa kokelaat yhä enemmän kirjoittaisivat samoja aineita. Tähän vaikuttaa merkittävästi se tavoite, että tutkintoa halutaan yhä enemmän käyttää hyväksi lukion jälkeisten jatko-opintopaikkojen opiskelijavalinnoissa.

Kolmas merkittävä muutos voi lopulta osoittautua suurimmaksi. Ylioppilaskokeet tullaan jatkossa suorittamaan tietotekniikkaa hyväksi käyttäen. Muutos astuu voimaan keväällä 2016, jolloin ensimmäisessä vaiheessa ovat mukana aineet, joissa kirjoittajien määrä ei ole suuri. Ehkä lyhyet kielet ja reaaliaineet?! Kolmen vuoden siirtymän jälkeen kaikki aineet kirjoitetaan nykyaikaisia välineitä käyttäen.

Ai että miksi tämä voi osoittautua muutoksista suurimmaksi? Siksi, että ylioppilaskokeen voi hyvin todennäköisesti suorittaa tulevaisuudessa kokelaan omalla tietokoneella kaikkine sisältöineen. Tietokoneita ei kerätä ja tarkasteta ennen koetta tai edellytetä, että sieltä suljetaan jotakin pois tai että jotakin koneen sisällä olevaa ei saisi kokeessa hyväksi käyttää. Jos näin käy, niin kuin ennakoidaan, muuttaa se ylioppilaskirjoitusten luonteen aivan uudenlaiseksi. Ja kun kirjoitukset muuttuvat, täytyy opetuksen muuttua toisenlaiseksi. Näen tässä paljon hyvää, mutta samalla muutos kyllä pelottaakin. Joka tapauksessa tulevat muutokset tulevat antamaan tuleville ylioppilaille parempia yhteiskuntavalmiuksia, kuin nykyinen pirstaleinen ylioppilastutkinto.

Suunta on oikea, eikä uudistusten voimaantuloa kannata epäillä. Muutoksen eteenpäin menemisen varmistavaksi ovat henkilövalinnat muutoksia tekeviin elimiin tehty siten, että rannalle on jätetty muutosta vastustavat tahot. Johtopäätöksiä voi vetää vaikka YTL:n uuden pääsihteerin Kaisa Vähähyypän ansioluettelosta. Hän on taustaltaan virkamies, joka on työskennellyt innostuneena tietotekniikan opetuskäytön ja arvioinnin parissa, ja hän siirtyi tähän uuteen tehtäväänsä Opetushallituksen Oppimisympäristöt- yksikön päällikön tehtävistä. Mielenkiintoista voisi olla tutustua myös YTL:n uuden puheenjohtajan kasvatustieteen professori Patrik Scheinin ajatuksiin ylioppilastutkinnosta ja sen kehittämistarpeista.

Olenko valmis tähän kaikkeen? Henkisesti kyllä, mutta koulun valmiuksien osalta on vielä hieman töitä. Eilisen uudistusvyörytystä kuunnellessani koin kuitenkin suurta helpotusta ja ylpeyttä siitä, miten me olemme F.E. Sillanpään lukiossa lähteneet näiden asioiden kanssa liikkeelle. Meillä on jo nyt periaatteellinen tekninen valmius sähköisen ylioppilastutkinnon suorittamiseen. Muutoinkin olemme viime vuosina uudistuneet ja uudistaneet toimintaamme nämä ennakoidut muutokset mielessämme. Mutta matkaa on vielä kuljettavaksi. Ensimmäinen suuri haaste on edessämme jo. Syksyllä aloittavat opiskelijamme kirjoittavat yleissivistystä mittaavan kokeen jossa merkittävässä osassa on tiedon haku ja sen käsittely. Tutkimuksissa nämä taidot ovat nuorilla heikoiksi havaittu. Niitä täytyy ryhtyä opettamaan. Ehkä tästä voisi löytyä meidän aikuisten tulevan vuoden keskeisin koulutuspainopisteemme - guuglaamaan mars. Ja vielä lopuksi: on hyvä huomata, että nämä muutokset tulevat varmasti vaikuttamaan myös perusopetukseen!

Tuntematon tulevaisuus

Jo taittui pimeyden matka, nyt kohti valoa ja iloa! Voimia siitä ottakaa, auringossa kyllä energiaa riittää! Nopeasti laskien meillä on kouluvuotta jäljellä enää reilut 4 kuukautta. Se vilahtaa hetkessä. Mutta sen aikaiset toimet – ne jättävät jälkensä.

Maailma ja Suomi siinä sivussa, matkaa taloudellisen taantuman selässä. Meille se tarkoittaa niukkenevaa oppituntitaloutta. Suuria muutoksia ei kuitenkaan ole näköpiirissä, sillä oppilasmäärät tulevat tulevana syksynä olemaan lähellä nykyistä: Yhteiskoulun oppilasmäärä hieman kutistuu ja F.E. Sillanpään lukion opiskelijamäärä hieman kasvaa, mutta muutokset ovat pieniä.

Palvelurakennetta, samoin kuin kuntarajoja ollaan muokkaamassa lähivuosina. Keskustelu tästä tulevaisuudesta virinnee jo tänä vuonna, vaikka muutokset astuvatkin voimaan vasta parin – kolmen vuoden kuluttua. Näissä karkeloissa meidän on yhdessä hyvää ajaa paikallisten laadukkaiden koulutuspalveluiden säilymistä lähipalveluna. Tosin suuret muutokset tältä osin tuntuvat epätodennäköisiltä pitkien etäisyyksien ja jo tehtyjen rakenteellisten ratkaisujen vuoksi. Nähtäväksi jää kuka ketäkin johtaa ja miten kauan muutosten voimaan astumiseen menee.

Juuri ennen vuodenvaihdetta julkaistiin lukiovertailu, jossa F.E. Sillanpään lukio ei sijalukunsa osalta menestynyt erityisen hyvin. Tuloksia pohdittaessa on hyvä tiedostaa lukiovertailun vahvistama ja Hesarinkin uutisoima lukiokoulutuksen laadun ja tasa-arvoisuuden ylistys. Suomalaisten lukioiden keskinäiset erot ovat kovin vähäiset. Tilastollisen häntäpään sijoituksen täytyy kuitenkin aiheuttaa itsetutkiskelua. Lukiovertailun ja kirjoituskertojen tarkempi tutkiskelu osoittaa, että saattelemme hyvin peruskoulussa menestyneet opiskelijat hyviin ylioppilastuloksiin. Sen sijaan heikommin menestyvien kanssa tulokset ovat huonompia. Tämän tiedon kanssa meidän on hetkeksi pysähdyttävä. On hyvä pohtia, miksi näin on ja ennen kaikkea mitä voisimme tehdä paremmin tai erilailla?

Yhteiskoulun oppilaiden osaamista mitattiin keväällä 2012 PISA-oppimistulosvertailussa. Alustavien tulosten valossa oppilaamme menestyivät tutkimuksessa erittäin hyvin, sillä oppimistulokset koulullamme ovat suomalaisten koulujen vertailussa keskivertoa selvästi parempia. Tästä voimme kaikki olla ylpeitä. Osaltaan se kertoo siitä, että olemme onnistuneet hiomaan koulumme toiminta- ja opettamiskulttuurin laadukkaaksi. Kiitos hyvät opettajat, koulun merkityksen ymmärtävät vanhemmat ja ahkerat oppilaat!

Meillä kaikilla aikuisilla, täällä koululla, ja teillä, jotka olette meihin sidoksissa, on yhteinen tavoite vuodelle 2013. Meidän täytyy auttaa näitä, jotka jo pian auttavat meitä. Me toteutamme toimillamme ja päätöksillämme yhteiskuntaa ja ratkomme näiden nuorten tulevaisuutta. Tehtäköön se niin hyvin, kuin kunkin voimavarat antavat myöten. Toivotan teille paljon onnistumisen elämyksiä, sillä onnistuminen - se antaa voimaa ja auttaa jaksamaan.

Ja nuoret, teillä on vain vähän aikaa olla nuori. Nuoruudesta aikuisuuteen selviää paljon paremmin, kun on kiinnostunut ja tietää paljon. Paljon tietää, jos jaksaa muutaman vuoden ahertaa, tehdä itselleen ja tulevaisuudelleen hyvää. Yhteiskoulu ja F.E. Sillanpään lukio on rakennettu teitä ja teidän tulevaisuuttanne varten. Käyttäkää sitä hyväksenne kaikin keinoin!

Hyvää vuotta 2013!