Kohti elonkorjuuta
Kevät herättää kesän. Luonto puhkuu intoa, ravistaa unenrippeet silmistään ja ryhtyy viheriöimään kaikellaan innollaan ja voimallaan. Se jyrää talvituoksut yläilmoihin oman parfyyminsa tieltä. Sen tuoksu – hmm - aivan kuin kokonaan kokematon, uusi. Ja onkin! Se on erilainen kuin viimevuonna. Joka vuosi se yllättää ja herättää mielen. Kesä, se on edessä. Onki, olkihattu ja heinänkorsi. Riippumatto, kirja ja ajaton oleminen. Kohti kesää ilolla, avoimin käsivarsin. Anna se, mitä antaa voit. Kaikesta iloinen!
Ja juuri nyt kun tämän kirjoitan, on ristiriita suuri. Lukuvuosi päättyy ja koulu vaipuu kesäuneen. Tuoksu tulee ilmastointilaitteista, ei niistä ihmisistä käytävillä. Ääni – ei iloa, ei puheen pulinaa. Vain kevyt hurina, joka tuo sen saman kesäntuoksun tyhjille käytäville. Luonto herää, mutta koulu nukahtaa herätäkseen yhdessä päivässä täyteen elämään elonkorjuun aikaan. Antaa koulun vaipua. Se tarvitsee unensa. Toukokuussa väsymyksen aistii, sen kuulee ja näkee. Intensiivinen oppiminen, opettaminen kuluttaa paljon. Hetken aivojen täytyy saada olla jouten, että ne virittäytyisivät parhaimpaansa taas uuden kauden aikana.
Ovet on taas kiva sulkea lukuvuoden päättymisen merkiksi. Työtä on tehty paljon ja sen tekemisessä on onnistuttu hyvin. Yhteiskoulu ja F.E. Sillanpään lukio ovat myötäkierteessä. Se näkyy monella tavalla ja siihen on vaikuttanut moni asia. Kouluyhteisö on valinnut linjansa ja päämäärää kohti on kuljettu määrätietoisesti vuosien ajan. Määräävä tavoite on ollut toimia laadukkaasti kaikilla oppimisen osa-alueilla molemmilla kouluasteilla.
Yläkoulun kouluvuosi on ollut oman työhistoriani rauhallisin. Työrauhan, konfliktien vähyyden merkitys on suuri sekä oppimiselle että viihtyisyydelle. Se antaa mahdollisuuden narun löysäämiseen, joka osaltaan lisää luottamusta murrosikäisten ja aikuisten välillä. Nämä talossa olleet ikäluokat ovat auttaneet tulevia sukupolvia, helpottaneet heidän tietotaivallustaan kohti aikuisuutta. He ovat luoneet koulukulttuuria – Yhteiskoululaista koulukulttuuria, josta Hämeenkyrössä voidaan olla ylpeitä.
Taakse katsominen tuo mieleen tukun ylpeyden aiheita. Muste loppuu, jos kaikki pitäisi esiin nostaa, mutta ehkä pari isoa kuitenkin. Hämeenkyrön Lions Clubin Presidentti Kari Järvelin vieraili luonani keväällä 2012 kysymässä oppilaiden halukkuutta osallistua vanhustyöhön. Ja sitähän tietysti löytyi. Haapalan Susannan ja Uusiniityn Annan luokkien oppilaat ovat koko lukuvuoden mittaisen ajan vierailleet Hämeenkyröläisissä vanhusten palvelutaloissa. Oppilaat ovat tuottaneet iloa vanhuksille seurustelemalla ja ulkoilemalla heidän kanssaan, lukemalla heille ja yksinkertaisesti olemalla läsnä heidän arjessaan. Mukana aika ajoin on ollut myös musiikin lehtori Johanna Vihma-Kyyrösen musisoijat tarjoamassa mielen ravintoa.
Yhteiskoulussa on draivi päällä nykyaikaisen opetusteknologian käyttöön ottamisessa. Monet ovat olleet aktiivisia, mutta erityisen ylpeä olen äidinkielen opettajien työpanoksesta tällä saralla. Anna Uusniitty, Maarit Kivistö ja Johanna Helminen kulkevat kohti oppikirjatonta tulevaisuutta blogeineen, verkkolehtineen, äikkäverkkoineen ja huoltoasemineen. Näitä kelpaa ulkopuolistenkin käydä tsekkaamassa. Linkki löytyy koulun kotisivuilta! Äidinkielen opettajat olivatkin esittelemässä toimintaansa Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa – messuilla (http://www.itk.fi/2013/) ja hyvää palautettahan siitä tuli.
Lukiossa ei paljon huilata. Kolmenvuoden kierto pitää sisällään vähintään 75 kurssin läpikahlaamisen ja valtavan tietotulvan sisäistämisen. Lukuvuoden aikana on paljon puhuttu kolmen vuoden kuluttua muuttuvasta ylioppilaskirjoituksesta. Voimme olla tyytyväisiä siihen, että olemme olleet aktiivisia juuri niillä rintamilla, joissa on kahlattu tulevien ylioppilaskirjoituskäytäntöjen suuntaan. Olemme esivalmiudessa, mutta tietäen, että matkaa on vielä edessä. Ylioppilaskirjoitusten muuttuminen sähköiseksi kuulostaa pieneltä, vähäiseltä asialta. Mutta kun asiaa pohtii tarkemmin, saattaa muutos olla mullistava. Jos opiskelija saa käyttää kokeessa omaa tietokonettaan niillä sisällöillä, mitä sinne vuosien varrella on kertynyt, siirtyy tietäminen soveltamiseksi. Ennen ja vieläkin omien muistiinpanojen käyttäminen kokeessa tuomittaisiin lunttaamiseksi. Saattaa hyvinkin olla, että niin ei ole enää tulevaisuudessa – ei ainakaan kaikissa aineissa.
Opettajat ovat olleet aktiivisia omalla opintaipaleellaan valmistautuessaan tulevaisuuden tietoteknisiin haasteisiin. PAOK-hanke on ollut tukenamme tällä tiellä jo neljän vuoden ajan. Koulun sisällä suuren roolin kollegojensa auttamisessa ja kouluttamisessa interaktiivisen opetusteknologian hyödyntäjiksi ovat ottaneet Salosen Taina ja Laaksosen Jaakko. Heille, ja muille aktiiveille suuri kiitos!
Myös lukion oppilaskunnan hallitus Salosen Tainan johdolla on ollut vanhustyössä täysillä mukana. Sellaista viisautta, mitä oppikirjoista ei ole mahdollista saada, on saatu tekemällä ja jälkiä jättämällä. Vanhustyön tekeminen kertoo paljon tekijöistään ja myös opiskelijoidemme hyvästä yhteishengestä.
Kesän kynnyksellä kulkeminen tuo iloa, mutta liittyy siihen aina myös haikeutta. Suuri joukko nuoria lähtee uusiin maisemiin. Uudet tuulet puhaltavat myös Kuvataiteen lehtori Annukka Raipalan elämässä. Vapaus koittaa toukokuun jälkeen, vapaus tehdä kaikki ratkaisut itsenäisesti. Voi harrastaa juuri niitä asioita joita itse haluaa omien aikataulujen mukaan. Kiitos kaikista näistä vuosista Annukka ja parhaita eläkepäiviä!
Vielä lopuksi haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette kanssamme tehneet yhteistyötä tämän lukuvuoden ajan. Myös teillä on ollut suuri merkitys lukuvuotemme onnistumiselle!
